top of page
alexandre-chambon-2vmcCcy6sGo-unsplash.jpg

Yksinäisyys ja eristäytyminen

Yksinäisyys on yksi aikamme suurimmista kansanterveyden haasteista. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että joka kuudes ihminen maailmassa kokee yksinäisyyttä ja että yksinäisyys on yhteydessä yli 871 000 kuolemaan vuodessa. Yhteisöllisyyden vahvistaminen ei siis ole vain hyvinvointia lisäävä teko, vaan keino ehkäistä sairauksia, syrjäytymistä ja ennenaikaisia kuolemia.

​

Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen lisäävät ennenaikaisen kuoleman riskiä noin neljänneksellä tai kolmanneksella, mikä on samaa luokkaa kuin tunnetuilla terveysriskeillä. Suomessa yksinäisyys yleistyi työikäisillä vuodesta 2018 vuoteen 2022, ja eniten sitä kokevat nuoret aikuiset. 

​

Mitä yksinäisyys ja eristäytyminen tarkoittavat?

WHO erottaa kaksi läheistä mutta eri asiaa. Yksinäisyys on kipeä tunne, joka syntyy toivottujen ja todellisten ihmissuhteiden välisestä erosta. Sosiaalinen eristäytyminen tarkoittaa objektiivista sosiaalisten suhteiden vähyyttä. Ihminen voi olla yksinäinen ihmisten keskellä, ja toisaalta yksinään elävä voi olla tyytyväinen elämäänsä. Yhteisösuunnittelussa molemmat on otettava huomioon, koska ne vaativat erilaisia ratkaisuja.

​Lähde: WHO 2025, tiedote sosiaalisen yhteyden komission raportista

​

Yksinäisyys maailmalla

WHO:n sosiaalisen yhteyden komission raportti (2025). Kesällä 2025 julkaistun raportin mukaan joka kuudes ihminen maailmassa kokee yksinäisyyttä, ja yksinäisyys on yhteydessä arviolta yli 871 000 kuolemaan vuosittain, eli noin sataan kuolemaan tunnissa. Nuorista 13–29-vuotiaista 17–21 % kokee yksinäisyyttä, eniten teini-ikäiset. Sosiaalisen eristäytymisen arvioidaan koskettavan jopa joka kolmatta ikäihmistä ja joka neljättä nuorta.

Lähde: WHO 2025

​

Kansainvälinen poliittinen tunnustus. Maailman terveysjärjestön yleiskokous hyväksyi toukokuussa 2025 ensimmäisen sosiaalista yhteyttä koskevan päätöslauselmansa. Se kehottaa jäsenmaita kehittämään näyttöön perustuvia toimintatapoja ja ohjelmia sosiaalisen yhteyden vahvistamiseksi. WHO:n tiekartta nimeää viisi painopistettä: politiikka, tutkimus, interventiot, mittaaminen ja yleinen tietoisuus.

Lähde: WHO 2025

​

Yksinäisyys Suomessa

Työikäisten yksinäisyys on yleistynyt. Työikäisten yksinäisyys on yleistynyt. THL:n Terve Suomi -tutkimuksen mukaan 20–64-vuotiaista 9 % koki itsensä yksinäiseksi vuonna 2018 ja 13 % vuonna 2022. Eniten yksinäisyyttä kokivat 20–39-vuotiaat, joista noin 17 % oli yksinäisiä. Yksinäisyydeksi lasketaan tunne, joka on melko usein tai jatkuvasti läsnä.

Lähde: THL:n tiedote 23.11.2023

​

Ikäihmiset. Vuoden 2024 Terve Suomi -tutkimuksessa 75 vuotta täyttäneistä 11 % koki itsensä yksinäiseksi, naiset (12 %) useammin kuin miehet (10 %). Samanaikaisesti 43 % tästä ikäryhmästä asuu yksin.

Lähde: Tilastokeskus, Tietotrendit 2026

​

Nuoret Helsingissä. Kouluterveyskyselyn ennakkotulosten mukaan helsinkiläisistä 8.–9.-luokkalaisista 12,4 % tunsi itsensä yksinäiseksi, kun osuus oli 15 % vuonna 2023 ja 17,5 % vuonna 2021. Tytöistä yksinäisiä oli 17 % ja pojista 7,5 %. Suunta on hyvä, mutta lähes joka kuudes tyttö on yhä yksinäinen.

Lähde: Helsingin kaupunki

 

Oman kunnan ja hyvinvointialueen luvut löytyvät THL:n Sotkanet-palvelusta (indikaattori 4284, itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus).

​

Yksinäisyys ja terveys

Yksinäisyys, eristäytyminen ja kuolleisuus. Holt-Lunstadin ja kollegoiden meta-analyysi kokosi 70 seurantatutkimusta, joissa oli yhteensä noin 3,4 miljoonaa osallistujaa. Muut tekijät huomioiden sosiaalinen eristäytyminen lisäsi ennenaikaisen kuoleman todennäköisyyttä 29 %, yksinäisyys 26 % ja yksin asuminen 32 %. Objektiivisen eristäytymisen ja koetun yksinäisyyden vaikutuksilla ei ollut eroa, ja yhteys oli vahvempi alle 65-vuotiaiden aineistoissa. 

Lähde: Holt-Lunstad ym. 2015, Perspectives on Psychological Science 10(2), 227–237

​

Sairaudet, mielenterveys ja oppiminen. WHO:n raportin mukaan yksinäisyys ja eristäytyminen lisäävät aivohalvauksen, sydänsairauksien, diabeteksen ja kognitiivisen heikentymisen riskiä. Yksinäisillä on kaksinkertainen riski sairastua masennukseen. Yksinäiset nuoret saavat 22 % todennäköisemmin heikompia arvosanoja, ja yksinäisten aikuisten on vaikeampi löytää ja pitää työpaikka.

Lähde: WHO 2025

​

Mikä auttaa?

Laajin meta-analyysi yksinäisyysinterventioista. Lasgaardin ja kollegoiden katsaus kokosi 280 tutkimusta yli 30 000 osallistujalta kaikista ikäryhmistä. Interventiot vähensivät yksinäisyyttä pienestä kohtalaiseen määrään, ja vaikutus säilyi jopa kuusi kuukautta. Tehokkaimpia olivat psykologiset interventiot, kuten kognitiivinen terapia ja tietoisuustaitoharjoitukset. Ryhmämuotoiset ja kasvokkain toteutetut ohjelmat toimivat paremmin kuin pelkät digitaaliset. Tutkijat arvioivat näytön varmuuden matalaksi, koska monet alkuperäistutkimukset ovat pieniä.

Lähde: Lasgaard ym. 2026, American Psychologist 81(1), 36–52

​​

Eri ongelmiin eri keinot. Hansenin ja kollegoiden kattokatsaus kokosi 29 satunnaistettuihin kokeisiin perustuvaa katsausta. Sosiaaliset interventiot, kuten kohtaamisten ja verkostojen lisääminen, toimivat parhaiten sosiaaliseen eristäytymiseen. Psykologiset interventiot puolestaan toimivat parhaiten koettuun yksinäisyyteen. Tutkijat korostavat myös rakenteellisten, ennaltaehkäisevien ratkaisujen tarvetta.

Lähde: Hansen ym. 2024, BMC Public Health 24, 1917

​

Koko yhteisön interventio toimii. Australialaisessa Neighbour Day -tutkimuksessa seurattiin 437 naapurustotapahtuman järjestäjää 276 asuinalueella. Tapahtuman järjestäminen vahvisti samastumista omaan naapurustoon, ja vaikutus säilyi kuusi kuukautta. Vahvistunut naapurustoidentiteetti ennusti vähentynyttä yksinäisyyttä, parempaa hyvinvointia ja vahvempaa yhteisön koheesiota.

Lähde: Fong ym. 2021, Social Science & Medicine 277, 113909

​

Mitä tämä tarkoittaa yhteisösuunnittelulle?

Tutkimus osoittaa, että yksinäisyyteen ei riitä yksi ratkaisu. Yksilötason tuki auttaa yksinäisyyden kokemukseen, mutta eristäytymisen ehkäisy vaatii kohtaamispaikkoja, toimivia yhteisöjä ja kokemusta siitä, että kuuluu johonkin. WHO nimeää ratkaisuiksi myös sosiaalisen infrastruktuurin, kuten puistot, kirjastot ja kahvilat.

​

Yhteisösuunnittelu vastaa juuri tähän: se rakentaa yhteisöjä, joissa ihmisillä on rooli, yhteinen tekeminen ja syy palata. Neighbour Day -tutkimuksen kaltaiset tulokset osoittavat, että samastumista omaan yhteisöön voidaan vahvistaa tarkoituksellisesti, ja että sillä on mitattavia vaikutuksia.

bottom of page